Näyttelyarkisto Näyttelyarkisto

Oi Maamme! 9.6.-16.9.2017

Oi maamme! -näyttely haastaa pohtimaan suhdetta 100-vuotiaaseen Suomeen. Sen ytimen muodostavat lyhytelokuvat, jotka kommentoivat suomalaisuuden myyttiä, mennyttä ja nykyisyyttä. Lyhytelokuvat pohjautuvat Ylen nostalgisiin vanhoihin filmeihin, joista taiteilijat Mika Taanila, Sami van Ingen ja Timo Wright sekä taiteilijaryhmä Tehonrakentajat ovat tehneet uusia teoksia. Samaan materiaalin ovat tarttuneet myös kansalaiset ympäri maan ja lopputuloksena on moniääninen kuva Suomesta ja suomalaisista.

Näyttely on osa Ylen itsenäisyyden juhlavuoden interaktiivista videotaideprojektia. Yle julkaisee osoitteessa yle.fi/oimaamme joka kuukausi vanhaa filmimateriaalia, josta kuka tahansa voi leikata omia lyhäreitä omilla välineillään. Sivuilta löytyvät myös ohjeet, sävellyspankki ja linkki äänitehosteisiin. Kaikki keinot ovat sallittuja: materiaalia saa käsitellä, tekstittää, dubata tai vaikka animoida miten ikinä taitaakin. Lopputulokset julkaistaan Yle Areenassa ja syksyllä 2017 parhaista videoista koostetaan ohjelmasarja Teemalle, Yle.

Flooran päivät 18.3.-2.9.2017

Kevään aikana Kuopion taidemuseossa nähdään kukkaloistoa museon omista kokoelmista. Flooran päivät on näyttely, jossa värikkäät kukka-asetelmat, kimput ja niittykasvit hehkuvat runsaina ja monimuotoisina.

Esillä on nelisenkymmentä teosta suomalaisilta taiteilijoilta eri vuosikymmeniltä. Erityisen huomion näyttelyssä saavat kuopiolaisen Johan Fredrik Tuhkasen (1862-1944) kukkamaalaukset 1920- ja -30-luvuilta. Hän maalasi kotiympäristönsä kasveja;  krasseja ja voikukkia pihamaalla,  kukka-asetelmia ja kaktuksia ikkunalaudalla.

Ruusut, liljat ja orvokit ovat olleet kestosuosikkeja myös tämän päivän taiteilijoiden kukkakuvastossa,  josta esimerkkinä näyttelyssä  on mm.  Anna Kaarina Nenosen ja Johanna Koistisen teoksia. Perinteisten tekniikoiden ohella nähdään myös Kirsi Pitkäsen ja Kristiina Korpelan kukka-aiheisiavideoita.

Kukilla on ollut symbolisia merkityksiä taiteessa jo Antiikin ajoista lähtien. Myös kasvien kristillisellä symboliikalla on vahva perinne, esim. valkoinen lilja Neitsyt Marian puhtauden vertauskuvana on paljon käytetty. 1600-luvulla kukka-asetelmista tuli hollantilaisen taiteen erikoisuus, jonka suosio levisi muuallekin. Mutta 1800-luvulle tultaessa kukkataide katsottiin vähempiarvoiseksi lajityypiksi, jota pidettiin soveliaana naistaiteilijoille. Vuosisadan lopulla ranskalaisen ulkoilmamaalauksen ja impressionismin myötä kukat nousivat taas otollisiksi kuvauskohteiksi väriteorioita, tila- ja valovaikutelmia tutkittaessa. Claude Monet'n lumpeet ja Vincent van Goghin auringonkukat ovat länsimaisen taiteen klassikkoteoksia.

Dream 10.2.-28.5.2017

Dream-näyttely on seikkailu unien, unelmien ja mielikuvituksen maailmaan, jossa istutaan äänikaapissa, hoidetaan lintuja sairaalassa ja juhlamekko on tehty nenäliinoista. Näyttely rohkaisee irrottautumaan totutuista toimintatavoista ja ajattelumalleista ja heittäytymään sattumusten vietäväksi.

Unella ja unelmilla on tärkeä merkitys ihmisen elämässä. Uni on lepoa, mutta myös jotain mystisempää. Unessa kohtaamme maailman, joka on epäjohdonmukainen ja jossa kaikki on mahdollista. Myös unelmoidessamme haaveilemme asioista, jotka voivat tuntua mahdottomilta.  Kyky unelmoida vie eteenpäin. Unelmien kautta mahdotonkin voi toteutua.

Taide tarjoaa mahdollisuuden käsitellä unia ja alitajuntaa. Siitä tunnetuimpana esimerkkinä on surrealismi, joka toimi vastalauseena järkiperäiselle taiteelle. Myös tässä näyttelyssä liikutaan vapaana järjen  ja esteettisten sääntöjen rajoitteista, mielikuvitusta ja todellisuutta iloisesti sekoittaen. Teosten tunnelma vie unen ja unelmien maailmaan. Esillä on Kuopion taidemuseon kokoelmien teoksia 1980-luvulta nykypäivään niin suomalaisilta kuin ulkomaalaisiltakin taiteilijoilta. Mukana ovat mm. Eija-Liisa Ahtila ja Maria Ruotsala, Jean-Michel Alberola, Jukka Huhtala, Aarne Jämsä, Harri Larjosto, Silja Rantanen,  Risto Suomi, Katri Suonio, Barbara Tieaho, Anne Tompuri, Marianna Uutinen ja Tarja Wallius.

Pakkaspäivät 8.11.2016-11.3.2017

Pakkaspäivät on näyttely, joka kuvaa kylmän vuodenajan ankaruutta, mutta myös sen kauneutta, unohtamatta ihmistä talviympäristössä. Talvinen luonto on inspiroinut taiteilijoitamme 1800-luvulta alkaen ja pohjolan vuodenaikojen vaihtelu on tarjonnut taiteelle ehtymättömän aihepiirin. Hankien hohde ja lumipeitteiden muodot, kirkkaat talviyöt ja päivien valohämy ovat tuottaneet kansallisen taiteemme erityistä ja eksoottista kuvastoa.

Seitsemän jättiläistä 23.9.2016-28.1.2017

Näyttelyn keskiössä ovat taiteilijat, joita varten muu näyttelyprosessiin osallistuva koneisto on olemassa. Kuraattori, kuvanveistäjä Villu Jaanisoo, yhdistää seitsemän Kuopion Kuvataiteilijat ry. Ars Liberan taiteilijaa ja antaa tilaa heidän yksilöllisyydelleen.

Kuvanveistäjä Antti Immonen asettaa teoksensa ja itsensä ihmiskunnan jatkumoon, osaksi maailmankaikkeuden kiertokulkua. Timo Kokon teokset pohtivat installaation ja veistoksen olemusta materiaalien, materiaalittomuuden, tilan ja havainnoinnin kautta. Sami Korkiakosken ja Seppo Kääriäisen maalauksissa on läsnä intohimo maalaamiseen, viivaan ja väriin. Ulla-Mari Lindströmin Luonnontaiteellinen kokoelma kyseenalaistaa käsityksemme luonnosta ja lajeista sekä siitä mikä on mahdollista tai mahdotonta. Tiina Tanskasen neulanreikäkameralla toteutetuissa teoksissa käsitellään taiteilijan suhdetta metsään, joka on hänelle samanaikaisesti houkutteleva ja rauhoittava, mutta myös vieras ja pelottava. Johanna Väisäsen Austin Minin runkoon rakennetulla mediainstallaatiolla ajetaan Mazzano Romanosta Trevignanoon pitkin Italian maaseutua etsimässä kotia, onnea ja kauneutta.

Leena Mäki-Patola OX 8.11.-3.12.2016

Taiteilija Leena Mäki-Patolan (s.1956) installaatio OX käsittelee onnea, epäonnea ja sattumaa. Keramiikasta, esineistä, videoista ja äänistä rakentuvassa kokonaisuudessa on läsnä myös jatkuvuuden ja ikuisuuden teemat, johon äärettömyyden merkilläkin viitataan. Ristinolla-pelistä tuttu nolla on muuttunut ympyräksi eli jatkuvuuden symboliksi. Läsnä on myös jotain poistettua, yli ruksattua. Installaatio liittyy Leena Mäki-Patolan retrospektiiviseen näyttelykokonaisuuteen. Taiteilija on syntymäpäivä-juhlavuotensa aikana toteuttanut teoksia eri puolille Varkautta sekä näyttelyn Helsinkiin.

Kallavesj, Kallavesj 28.5.-29.10.2016

Kallaveden maisemissa, sen ulapoilla ja rannoilla laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!. Kuopiolaisten "kotiseutulaulu", Aaro Jalkasen sanoittama Kallavesj täyttää 100 vuotta.  Näyttely kuvittaa laulun tekstiä, pohjoissavolaista maisemaa ja elämänmenoa vesien äärellä. Esillä on idyllisiä järvinäkymiä sekä korkealta avautuvia vesistöpanoraamoja saarineen ja salmineen, unohtamatta satamaa ja kaupunkia Kallaveden kainalossa.

1800-luvun puolivälissä suomalaiseksi ihannemaisemaksi miellettiin korkealta nähty järvimaisema, jollaisia von Wright –veljekset maalasivat Kuopion ympäristöstä. Näyttelyssä tästä maisematyypistä on esimerkkejä eri vuosikymmeniltä. Mukana on myös Matti Karppasen kalatutkielmia sekä sotien jälkeisen kuopiolaisen taiteilijapolven kuvauksia kotikaupunkinsa rannoilta eri vuodenaikoina. Lisäksi esillä ovat Fridolf Weurlander, Ellen Thesleff, Anton Lindforss ja Unto Koistinen,  joiden mukaan Kallavettä halkovan Saaristokadun sillat ovat saaneet nimensä.

Kallavesj-laulun inspiroimana syntyi myös Kuopion tunnetuin patsas, Heikki Konttisen Veljmies, joka salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj. Rakastettu veistos Kauppatorilla kuvaa humoristisella tavalla pikkupoikaa suuren kalasaalin hämmästyttämä ilme kasvoillaan.

Vesi, ranta ja vene ovat olleet tärkeässä osassa jo kalevalaisessa tarinaperinteessämme, mutta varsinkin savolaiseen identiteettiin, kulttuuriin ja mielenmaisemaan nämä elementit kuuluvat edelleen. Alueen järvimaisemien rikkaus, vesillä liikkuminen ja rannoilla asuminen ovat aina määrittäneet itäsuomalaisen ihmisen luontosuhdetta.

KORU5 10.6.-10.9.2016

Kansainvälinen KORU5-näyttely on laaja ja korkeatasoinen katsaus tämän hetken korutaiteeseen. Perinteisesti korutaide on ollut osa muotoilua ja taidekäsityötä. Viime vuosikymmenten aikana nykykorun käsite on siirtynyt lähemmäksi kuvanveistoa ja nykytaidetta. Käytettävyyden sijaan korostetaan taiteellisia lähtökohtia. Myös materiaalit ja tekniikat eroavat perinteisistä koruista. Nykykorussa usein hyvin arkiset ja orgaaniset tai synteettiset materiaalit korvaavat arvometallit ja jalokivet.

Pelkän kauneuden sijaan nykykoruun voi sisältyä tunnelatauksia, kuten iloa, rakkautta, pelkoa, kipua tai aggressiota. Aihemaailma on laaja ja korun kantamat viestit ja symboliikka monitulkintaisia.

Korutaiteilija Helena Lehtinen, taideteollisuuden asiantuntija Katarina Siltavuori ja kuvataiteen tohtori Jyrki Siukonen ovat valinneet näyttelyyn yli 350 hakijan joukosta 51 korutaiteilijaa, jotka tulevat 44 eri maasta ympäri maailmaa. Suomesta on mukana kahdeksan taiteilijaa. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Korutaideyhdistys ry:n kanssa.

Hummani hei! 26.1.-21.5.2016

Hevonen on yksi luomakunnan uljaimmista eläimistä ja se on inspiroinut taiteilijoita, kirjailijoita ja matkailijoita eri puolilla maailmaa. Hevonen esiintyy jo esihistoriallisissa luolamaalauksissa, ja taiteessa siitä onkin tullut yksi keskeisimpiä kuva-aiheita.

Taiteilijoita on kiehtonut hevosen kauneus, voima ja liikkeet.  Sen fyysisten ominaisuuksien ja anatomisten muotojen vangitseminen on tarjonnut haastavan ja samalla myös inspiroivan aiheen. Leonardo da Vinci piirsi yksityiskohtaisia tutkielmia hevosen lihaksista, impressionistit kuvasivat hevosia kilparadoilla ja 1900-luvun modernistit pelkistivät hevosen olemuksen muutamalla viivalla ja yksinkertaisilla muodoilla.

Usein hevonen on kuvattu ihmisen seurassa, tämän uskollisena toverina niin työssä, matkanteossa, metsästyksessä kuin taistelu- kuin kilpatantereillakin. Hevosia on kautta aikojen esiintynyt myös myyttien ja legendojen kuvastossa sekä sadun ja fantasian maailmassa. Tässä näyttelyssä eri toimissa kuvatut hevoset kohtaavat menneessä ja tämän päivän maailmassa.

Näyttely sopii lapsiperheille ja kaikenikäisille hevosten ystäville. Teokset ovat Kuopion taidemuseon kokoelmista.

My Silence, Hiljaisuuden ääni 12.2.-28.5.2016

Näyttely keskittyy hiljaisuuteen, teoksiin, jotka ovat vähäeleisiä ja pelkistettyjä, mutta yksinkertaisuudessaan syvällisiä ja vaikuttavia. Miltä teosten hiljainen ääni kuulostaa?

Näyttely on nimetty Mika Taanilan My Silence -videoinstallaation mukaan. Teos pohjautuu Louis Mallen elokuvaan Ilta Andrén kanssa. Teoksessa kaikki elokuvan kohdat, joissa on puhetta, on leikattu pois. Jäljellä ovat eleet, liikkeet, valo, kehonkieli ja henkilökemia.

Taanilan teoksen tavoin My Silence -näyttelystä on poistettu yksi elementti. Näyttely on riisuttu teksteistä. Teosten yhteydessä ei ole teoslappuja, joista katsoja saa tiedon teoksen nimestä, taiteilijasta tai ajoituksesta. Katsojalle ei avata teosten syntyyn vaikuttaneita tekijöitä eikä tarjota tulkintoja siitä, mihin yhteyteen ne ehkä liittyvät tai millaista sanomaa ne mahdollisesti kantavat. Jäljellä on olennainen eli taideteos ja lähtökohtana katsojan ja teoksen välinen kohtaaminen.

Näyttely on läpileikkaus Kuopion taidemuseon kokoelmiin 2000-luvulla hankituista nykytaiteen teoksista. Esillä on valokuva- ja videotaidetta, maalauksia, piirroksia sekä veistoksia. Mukana ovat mm. Ilkka Halso, Nanna Hänninen, Antti Immonen, Ari Kakkinen, Anne Koskinen, Anni Leppälä, Jaakko Niemelä, Pauno Pohjolainen, Riitta Päiväläinen, Heli Ryhänen, Jaakko Rönkkö, Riitta Rönkkö, Perttu Saksa, Jyrki Siukonen, Anne Tompuri, Mika Taanila ja Jan Kenneth Weckman.

Anita Snellman 9.10.2015-30.1.2016

Anita Snellmanin (1924-2006) retrospektiivinen näyttely esittelee värejä rakastaneen, suurella intohimolla ja tunteella työskennelleen taiteilijan monipuolista tuotantoa.

Anita Snellman valmistui Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1948, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Tukholmassa ja Pariisissa. Hänen taiteellinen läpimurtonsa tapahtui Helsingin taidehallin Nuorten näyttelyssä vuonna 1953. Nuori taitelija maalasi ahkerasti ja raivasi itselleen tilaa Suomen sotien jälkeisessä taide-elämässä.

Sielunmaisemansa Snellman löysi kuitenkin Espanjasta Ibizan saarelta, jonne hän muutti vuonna 1955. Ibiza merkitsi vapautta, inspiraation lähdettä ja työrauhaa sekä valoa ja hehkuvia värejä, jotka valtasivat hänen yhä suuremmiksi käyvät maalauskankaansa. Alkuaikoina hän maalasi yhteiskunnallisesti osaaottavia, tummasävyisiä henkilökuvia Ibizan kaupungin asukkaista. Maaseudulle siirryttyään välimerellinen valo, paratiisimainen ympäristö ja pittoreski maalaiselämä laajensivat hänen ilmaisuaan rohkeammaksi ja värikkäämmäksi. Myös maailmankaikkeuden teemat linnunratoineen ja tähtitaivaineen saivat monumentaaliset tulkinnat. Erityisen kiinnostavaa Snellmanin tuotannossa on runsas omakuvien osuus koko uran varrelta.

Ollessaan välillä Suomessa Snellmanilla oli opetustehtäviä ja runsaasti näyttelytoimintaa. Kuopiossa 1960-luvulla olleista näyttelyistä ja paikallisten ystävien välityksellä hänen teoksiaan päätyi moniin kuopiolaiskoteihin. Näyttelyssä onkin mukana edustava valikoima maalauksia kuopiolaisista yksityiskokoelmista.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Anita Snellmanin säätiön kanssa, asiantuntijana taidehistorioitsija, FM Leena Ahtola-Moorhouse. Suurin osa teoksista on säätiön kokoelmasta. Näyttelyn yhteydessä on saatavissa Leena Ahtola-Moorhousen toimittamaa ja Anita Snellmanin säätiön julkaisemaa kirjaa, joka valottaa taiteilijan elämää ja uraa monesta näkökulmasta runsaan kuvituksen kera.

Viivan viemät. Piirustuksia Leonardo Da Vilhun kokoelmasta 11.9.2015-16.1.2016

Vilhu eli taiteilija Risto Vilhunen on tunnettu taiteen kerääjä. Huolestuttuaan piirustustaidon heikkenemisestä hän ryhtyi keräämään taidekokoelmaa, "piirustustaiteen geenipankkia".

Vilhu hankki teoksia ostamalla ja vaihtamalla niitä omiin tauluihinsa. Taiteilijat myös lahjoittivat teoksiaan, mikä kertoo heidän arvostuksestaan kokoelmaa kohtaan. Lyhyessä ajassa merkittäväksi ja mittavaksi kasvanut kokoelma on osoitus Vilhun intohimoisesta suhtautumisesta taiteeseen.

Nopeasti kasvavaa kokoelmaa varten Vilhunen perusti Leonardo Da Vilhun säätiön vuonna 1992. Viisi vuotta myöhemmin kokoelma talletettiin Kuopion taidemuseoon. Säätiön toiminnan ylläpito osoittautui tarpeettomaksi Vilhun kiihkeimmän taidekeräämisen laannuttua. Säätiön toiminta päättyi 2010, jolloin Vilhu lahjoitti kokoelman Kuopion taidemuseolle. Kokonaan hän ei taiteen hankkimista ole jättänyt. Kokoelma kasvaa yhä Vilhun tekemillä hankinnoilla. Tällä hetkellä Kuopion taidemuseossa on noin 3 500 Leonardo Da Vilhun kokoelmaan kuuluvaa teosta. Piirustuksia on luetteloitu 1126.

Viivan viemät -näyttely keskittyy kokoelman ytimeen, suomalaisten taiteilijoiden piirustuksiin 1800-luvulta 1900-luvun loppuun. Näyttelyn vanhimpiin teoksiin kuuluvat piirrokset Magnus ja Ferdinand von Wrightiltä, Gunnar Berndtsonilta, Berndt Lindholmilta ja Hjalmar Munsterhjelmilta. Rakastettuja 1800-1900 -lukujen taitteessa vaikuttaneita naistaiteilijoita näyttelyssä edustavat Fanny Churberg, Venny Soldan-Brofeldt ja Maria Wiik. 1930-luvun taiteesta esillä ovat mm. Tove Jansson, Unto Pusa ja Sam Vanni. Lisäksi näyttelyssä on teoksia Outi Heiskaselta, Antti Ojalalta, Tapani Raittilalta, Kain Tapperilta, Rafael Wardilta ja monelta muulta tunnetulta suomalaiselta taiteilijalta.

LEONARDO DA VILHU Risto Vilhunen 70 vuotta. 13.5.-26.9.2015

Risto Vilhusella, Leonardo Da Vilhulla, on satanen lasissa. Hän on intensiivinen persoona kaikessa, mihin ryhtyykin. 70 vuotta täyttävän kompromissittoman renessanssiruhtinaan värikäs ja monipuolinen ura on esillä Kuopion taidemuseon kesänäyttelyssä.

"Vilhun" työskentelyä ohjaa intohimo, oli se sitten taiteen tekeminen, taiteen ja antiikin kerääminen, hiihtäminen, marjastaminen tai sienestäminen. Hän on suorasuu, joka näkyy ja kuuluu kauas. Kuopiolaissyntyinen taiteilija sai kimmokkeen uralleen Kuopion kansalaisopistosta, jonka jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Suomen Taideakatemian kouluun. Värikkäät pop-taiteen teokset nostivat Vilhun kuuluisuuteen 1960-luvulla. 25-vuotiaana hän voitti Alkon seinämaalauskilpailun, jonka jälkeen hän ryhtyi Leonardo Da Vilhuksi, perusti veistospuiston Vantaalle ja kokosi mittavan taidekokoelman.

Vilhu on toteuttanut luovuuttaan niin maisemamaalauksen, sarjakuvataiteen kuin mosaiikkien ja julkisen taiteen parissa. Vilhu tunnetaan myös intohimoisena ikoneiden, antiikin ja taiteen kerääjänä. Mittavan taidekokoelmansa hän lahjoitti Kuopion taidemuseolle vuonna 2010. Leonardo Da Vilhun kokoelmasta koottu suomalaisten piirtäjien näyttely avautuu Kuopion taidemuseossa syksyllä 2015.

Juhlanäyttely on läpileikkaus taiteilijan monipuolisesta tuotannosta. Se on koottu taiteilijan omistuksessa olevista, yksityiskokoelmiin kuuluvista sekä Keravan, Kuopion, Lapinlahden ja Vantaan taidemuseoiden ja Nykytaiteenmuseo Kiasman kokoelmien teoksista.

Perhekuvia. Pekka Halonen 150 vuotta 20.3.-29.8.2015

Pekka Halonen (1865-1933) kuuluu Suomen taiteen kultakauden suuriin mestareihin. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta hänen syntymästään. Juhlavuoden kunniaksi Kuopion taidemuseo on koonnut pienimuotoisen näyttelyn, jossa taiteilijaa esitellään perheen näkökulmasta , taiteellisten sisarustensa ja läheistensä seurassa. Isoveljensä rinnalla esillä on myös Antti Halosen ja "Pikku-Kalle" Halosen teoksia.

Suomalaisen luonnon ja kansan rakastettu kuvaaja Pekka Halonen syntyi taiteellisesti lahjakkaaseen sukuun Lapinlahdella. Pekka oli suvun ensimmäinen ammattitaiteilija. Hän ohjasi taideopintojen pariin myös sisaruksiaan ja serkkujaan. Pekka oli ensimmäisiä suomenkielisiä, talonpoikaistaustaisia opiskelijoita Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Ajan tavan mukaan opinnot jatkuivat Pariisissa. Kesäisin maalausmatkat suuntautuivat kotiseudulle ja Karjalan korpimaille. Perustettuaan perheen taiteilija rakensi Tuusulaan Halosenniemen ateljeekodin, jossa hän asui kuolemaansa asti.

Uransa alkuaikoina Halonen maalasi realistisia kansanelämän kuvauksia, malleina usein sukulaisia ja ystäviä. Vähitellen hän siirtyi tulkitsemaan suomalaista luontoa. Halonen tunnetaan erityisesti lumisten maisemien kuvaajana.  Kodin perintönä saatu herkkyys luonnonkauneudelle oli hänen taiteensa perusta läpi elämän.

Teokset on koottu pääosin pohjoissavolaisista julkisista ja yksityisistä kokoelmista. Yhteistyökumppaneina ovat Lapinlahden taidemuseo, Rautalammin museo, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Tuusulan taidemuseo/Halosenniemi sekä Lapinlahden käsityökeskus AnnaQ, josta on lainattu Pekan serkkujen Eemil ja Kalle Halosen suunnittelemia tekstiilejä

Marja Pirilä. Carried by Light. 23.1.-25.4.2015

Valokuvataiteilija Marja Pirilän (s. 1957) retrospektiivinen näyttely "Carried by Light" on läpileikkaus hänen laajasta tuotannostaan, jonka keskiössä ovat valo ja siitä lumoutuminen. Näyttelyssä on teoksia kahdeksasta eri sarjasta liki 30 vuoden ajalta. Kokonaisuus rakentuu sekä valokuvista että kolmiulotteisista camera obscura -teoksista, jotka hän on toteuttanut yhdessä valokuvataiteilija Petri Nuutisen kanssa. Näyttely oli ensimmäisen kerran esillä viime kesänä TR1 Taidehallissa Tampereella ja Kuopion jälkeen se nähdään Rovaniemen taidemuseossa.

Marja Pirilän teoksissa arkinen maailma näyttäytyy odottamattomassa valossa. Camera obscura -tekniikkaan erikoistunut kuvaaja tallentaa hetkiä, joissa ulko- ja sisätilat lomittuvat toisiinsa. Camera obscurassa pimeys, hiljaisuus ja hitaus sysäävät tarkkailemaan maailmaa uudella tavalla, uusista näkökulmista: "Camera obscura on minulle menetelmä, jolla kartoitan elinympäristöjä ja mielenmaisemia, houkutan alitajuisia tunteita päivänvaloon. Tilan muuttuessa "pimeäksi huoneeksi" se loihtii esiin yhä uudestaan valokuvauksen ydintä ja taikaa. Silloin tunnen työskenteleväni kaikkein konkreettisimmin valon kanssa. Näyttelyni onkin lähinnä valoa ja ihmettelyä."

Pirilä valmistui vuonna 1986 sekä valokuvaajaksi Taideteollisesta korkeakoulusta että filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hänelle myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2000. Pirilä on kansainvälisesti tunnettu valokuvataiteilija erityisesti camera obscura -teoksistaan, ja hänellä on ollut lukuisia näyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla. Pirilää ja hänen tässäkin näyttelyssä mukana olevaa sarjaa Interior/Exterior on viime aikoina esitelty kansainvälisillä uutisfoorumeilla:

http://edition.cnn.com/2015/01/04/world/cnnphotos-interior-exterior-camera-obscura/index.html

http://abcnews.go.com/Lifestyle/photos/camera-obscura-reflects-pictures-light-26858101/image-26858267

https://www.lensculture.com/articles/marja-pirila-interior-exterior-camera-obscura-dreams

Näyttelyyn liittyy taiteilijan retrospektiivinen valokuvakirja Carried by Light. Kirjan on kustantanut Musta Taide (suomi-englanti, 272 s), ja esseen siihen on kirjoittanut kuvataiteen tohtori Jyrki Siukonen, joka on myös läsnä lehdistötilaisuudessa ja näyttelyn avaajana.

Mahtavat menopelit 29.8.-7.3.2015

Mahtavat menopelit -näyttelyssä huristellaan moottoripyörillä, singahdetaan avaruuteen ja kuljetaan mielikuvitushärveleillä maailman ääriin. Värikkäät maalaukset, mielikuvitukselliset veistokset ja vauhdikas videotaide tempaisevat katsojat liikkeelle taiteen keinoin.

Koko perheelle suunnattu teemanäyttely on koottu taidemuseon omista kokoelmista. Esillä on mm. Jan-Erik Anderssonin grillikioskilaiva, Alvar Gullichsenin halailevat robotit, Jarmo Mäkilän linnunradan liftarit ja Marja Kolun aikamiespoika Teuvon polkupyörä. Aarno Salosmaan motoristit polttavat bensaa Suvivirren säestyksellä ja Maria Dunckerin kauhakuormaajat tekevät ranskanperunarakennelmia.

Jo Leonardo da Vinci rakenteli erilaisia kulkuvälineitä, erityisesti lentolaitteita, mutta varsinaisesti mekaaniset ja liikkuvat taideteokset alkoivat yleistyä 1900-luvun kuluessa. Tänä päivänä teknologia, tiede ja taide kohtaavat monen taiteilijan teoksissa. Jatkuvasti kehittyvät sähköiset ja digitaaliset tekniikat mahdollistavat yhä mielikuvituksellisempia keinoja tuottaa menoa ja meininkiä, pärinää ja pörinää…