Näyttelyarkisto 2006 Näyttelyarkisto 2006

OMASTA TAKAA 1.12.2006 -28.1.2007

Teoksia taidemuseon kokoelmista

Ensimmäistä kertaa peruskorjauksen jälkeen Kuopion taidemuseo täyttyy vuodenvaihteen ajaksi kokonaan museon omilla kokoelmilla.  Kokoelmanäyttelyiden yhteisenä teemana on ihminen ja inhimillisyys.  Alakerran ripustus Omasta takaa esittelee aivan viimeisiä teoshankintoja, mutta myös vähän vanhempia, harvoin nähtyjä teoksia aina 1980-luvulta tähän päivään, esillä on mm. Tuomo Saalin, Teemu Saukkosen ja Marjatta Tapiolan maalauksia.  Pääroolissa ovat kuitenkin pohjoissavolaiset nykytaiteilijat.

LENTOON, SANOI LEONARDO DA VINCI 15.9.-19.11.2006

Leonardo da Vinci (1452-1519), yksi taidehistorian kirkkaimmista tähdistä kautta aikojen, oli renessanssinero sanan täydessä merkityksessä. Hänen aikaansaannoksensa tiedemiehenä, insinöörinä ja keksijänä vertautuvat hänen saavutuksiinsa kuvataiteilijana.

Leonardon maalauksia tunnetaan vain noin kaksikymmentä, ja ne kuuluvat maailmantaiteen mestariteoksiin. Hänen käsikirjoituksensa, 50 muistikirjaa ja tuhansia irrallista sivuja, joihin kuului mm. peilikirjoituksella laadittuja keksintöjen ja kojeiden rakennusohjeita, anatomisia tutkimuksia ja taideteosten luonnospiirustuksia, osoittavat hänet modernin ajan airueeksi, joka oli satoja vuosia aikaansa edellä.

Näyttelyssä on esillä Leonardon suunnitelmien pohjalta tehtyjä lentoon ja veteen liittyviä laitteita, luonnospiirroksia sekä kuvasuurennoksia taideteoksista. Laitteet on näyttelyyn lainannut Vincin Museo Leonardiano Italiasta. Näyttely kertoo Leonardo da Vincin uteliaisuudesta luonnonilmiöitä kohtaan, renessanssin hengen mukaisesta tieteen ja taiteen yhteydestä sekä ihmisen ikuisesta unelmasta, lentämisestä.

Leonardon perilliset taidemuseon toisessa kerroksessa esittelee Leonardo taiteen vaikutusta niin nykytaiteeseen kuin arkiseen ympäristöömmekin, vaikkapa mainosmaailman Mona Lisojen kautta.

LÖYDETTY ARKADIA, helmiä Ellen Thesleffin tuotannosta 20.5.-3.9.2006

Ellen Thesleffiä (1869-1954) on kutsuttu eri yhteyksissä symbolistiksi, ekspressionistiksi, jopa impressionistiksi. Tosiasiassa hänen taiteensa pakenee tyylimääreitä, samalla tavoin kuin hän tietoisesti koko pitkän uransa ajan karttoi teorioita ja ohjelmanjulistuksia. Mitä pidemmälle hänen taiteilijantiensä kulki, sitä aineettomammaksi muuttui hänen taiteensa, ja sitä korkeammalle ideamaailmaan hän kurkotti.

Kansainvälinen taide vaikutti Pariisissa opiskelleeseen Thesleffiin, ja 1890-luvun tummasävyiset luontokuvaukset vaihtuivat värimaalauksiksi, jotka ovat likeistä sukua ranskalaisille fauvisteille. Ekspressiivinen väri-ilmaisu vaimeni, mutta väri, valo ja rytmi olivat ne elementit, joiden varassa hänen taiteellinen tuotantonsa jatkossakin lepäsi. Myös puupiirrosten tekijänä Ellen Thesleff oli oman tiensä kulkija, eikä antanut vanhojen käytäntöjen sitoa itseään. Niin graafinen tuotanto kuin maalauksetkin kävivät ilmaviksi, lennokkaiksi, lähes abstrakteiksi. Uransa lopulla, lähes 80-vuotiaana, kun taiteilija osallistui Suomen Taideakatemian ensimmäiseen kolmivuotisnäyttelyyn, häntä pidettiin näyttelyn moderneimpana taiteilijana.

Thesleffin nimi liittyy myös Kuopioon, missä hän vietti lapsuus- ja nuoruusvuosiaan. Kesäkuussa 1922 Ellen Thesleff, tuolloin 53-vuotiaana, matkusti sisarensa Gerdan kanssa Kuopioon verestämään lapsuusmuistoja. Ellen piirsi näkymiä kaupungista, kuten. entisestä kotitalosta Tulliportinkadulla ja lapsuusajan huvilasta Kallaveden Kumpusaaressa. Nuo matkalla syntyneet pastellipiirustukset kuuluvat nykyään Kuopion taidemuseon kokoelmiin.

Kuopiossa nähdään nyt ensimmäistä kertaa omana näyttelynä Ellen Thesleffin tuotantoa. Näyttelyn pienet helmet ovat eri ikäisiä, eri tekniikoilla toteutettuja, ja edustavat taiteilijan tuotannon erilaisia aihepiirejä. Jokaiseen niistä on kuitenkin sisäänrakennettu tyylillinen varmuus, riippumattomuuden ja oman tien oikeuden julistus, joka tekee Thesleffin teoksista niin omintakeisia ja jäljittelemättömiä.

BONUS - Pohjois-Savon kuvataiteen aluenäyttely 20.5.-3.9.2006

Mikä tässä ajassa on hyvää? Saako se olla bonusta? Ihmiset sidotaan kulutukseen uusilla vieläkin paremmilla bonuksilla? Onko meillä vaihtoehtoja? Voiko täydellisyyttä saavuttaa tavoittelemalla aina jotakin uutta? Nämä ovat kysymyksiä joita kysyttiin pohjoissavolaisilta kuvataiteilijoilta vuoden 2005 lopussa ja kysymykseen vastasi 84 taiteilijaa näyttelyhakemuksellaan, kuvataiteen kielellä. Kuraattori Kaisu Koivisto valitsi joukosta 24 taiteilijaa toteuttamaan teoksensa Kuopion taidemuseoon ja osittain kaupunkiympäristöön.

Bonus sanana viittaa mm. hyvään, erinomaiseen tai johonkin mitä saa "kaupan päälle". Näyttely on rikas katsaus pohjoissavolaiseen kuvataiteeseen. Kukin taiteilija lähestyy aihetta omasta näkökulmastaan, teosten kommentoidessa värikkäästi teemaa. Osallistujien ikähaarukka ja työhistoria on laaja, taiteilijoiden joukosta löytyy vanhoja konkareita ja aivan tuoreita, vielä taideopintojaan lopettelevia nuoria. Tämä runsaus synnyttää näyttelyn, jossa kohtaavat teokset, tekijät ja teema ja joka sekoittuu bonukseksi, suoranaiseksi taiteen noutopöydäksi, josta on varaa noukkia vielä vähän lisää. Osa teoksista haastaa katsomaan, osa kuulemaan, osa osallistumaan, osa ostamaan.

Taiteilijat: Jouni Airaksinen, Heidi Hakkarainen, Jyrki Heikkinen, Aili Hiukka-Iivarinen, Antti Immonen, Kari Juutilainen, Timo Kokko, Markku-Jussi Komulainen, Mauri Korhonen, Kristiina Korpela, Erkki Kärnä, Ulla-Mari Lindström, Osmo Monto, Leena Mäki-Patola, Taru Mäntynen, Kirsi Pitkänen, Antti Raatikainen, Riitta Rönkkö, Antti Rönkä, Tuija Suutari, Timo Tolonen, Mikko Valtonen, Arto Väisänen, Johanna Väisänen. .

KOLME TIETÄ. Nanna Hänninen, Taina Kontio, Riitta Päiväläinen 24.2.-7.5.2006

Kuopion taidemuseo kutsui yhteisnäyttelyyn kolme naistaiteilijaa, joiden yhteisinä nimittäjinä olivat valokuva- ja mediataide sekä tiiviit yhteydet Kuopioon. Kukin heistä on ehtinyt taiteen tiellään hyvään vauhtiin; heidän teoksensa ovat saaneet kiitosta myös kansainvälisillä areenoilla.

Nanna Hännisen (s.1973) askeettisissa valokuvissa suurkaupungit, rakennukset, tehtaat ja lentokentät näyttäytyvät pelkistettyinä pintoina tai valojen ja värien kaoottisina ketjuina. Sanottava on typistetty oleelliseen: kuvan totuusarvoon ja katsojan omaan tulkintaan. Viimeaikaisia teoksia on kuvattu eri puolilla maailmaa aina New Yorkista Zürichiin, Azoreilta Kuopioon.

Riitta Päiväläinen (s.1969) ryhtyi 1990-luvun lopulla kuvaamaan arjen pientä historiaa, ajan jättämiä jälkiä. Lähtökohtana toimivat kirpputoreilta hankitut tai maasta löydetyt vaatteet, joiden kautta ihminen on läsnä, vaikka puuttuu kuvasta. Merkityksiä valokuviin syntyy vaatteen ja paikan yhdistämisellä, valokuvissa vaate voi olla jäätyneenä tai tuulen armoilla. Näitä näkymiä Päiväläinen on kuvannut esim. Japanissa ja Lapin hylätyissä kylissä.

Taina Kontio (s.1961) asui vuosituhannen vaihteessa USA:ssa. Valokuva- ja videotaide vaihtui noina vuosina kokeelliseen elokuvaan, mistä hänet on myös toistuvasti palkittu kansainvälisillä festivaaleilla. Kuopion taidemuseossa nähdään elokuva Halukone, jossa Kontion työryhmään ovat kuuluneet käsikirjoittaja ja näyttelijä Miko Kivinen sekä muusikko Tatu Metsäpelto. Kuten monasti aiemminkin, Kontio käsittelee elokuvassaan miehen ja naisen välisiä valtasuhteita. Tapahtumat nähdään neljällä kankaalla.