Vaiheita ennen 1980-lukua Vaiheita ennen 1980-lukua

KUOPION TAIDEMUSEON VAIHEITA ENNEN 1980-LUKUA

Ensimmäinen laajamittainen yritys perustaa Kuopioon taidemuseo tapahtui vuonna 1954, jolloin maaherran virka-asunto lääninhallituksen talossa vapautui. Kuopiosta lähti Helsinkiin  arvovaltainen delegaatio, jonka tehtävänä oli saada Valtioneuvosto myötämieliseksi hankkeelle muuttaa entinen maaherran residenssi Pohjois-Savon maakunnalliseksi taidemuseoksi.

Valtiovalta jäi kylmäksi taidemuseovetoomukselle, ja tuli samalla näyttäneeksi mallia, miten Kuopion kaupunginisien piti tulevina vuosikymmeninä suhtautua vastaaviin hankkeisiin.  Yleisesti myönnettiin, että kehittyvässä maakuntakeskuksessa näyttelytilojen puute oli huutava, ja taidemuseo- tai taidehallihanke liitettiin jatkossa kaupungin kulttuurihankkeisiin toinen toisensa jälkeen.

 

Kulttuurirakentamista Kuopiossa 

Teatteritalosuunnitelmaa kehiteltiin koko 50-luvun ajan, aluksi teatteri- ja konserttitalona, sitten osana laajaa kulttuuritalohanketta. Teatteri- ja konserttitalon piti alunperin sijaita kaupungintalon tontilla, mutta keskustan liikennemäärät kasvoivat nopeasti ja tila todettiin rakennukselle liian ahtaaksi.

Vuonna 1954 nousi esiin ns. kulttuuritalosuunnitelma, joka oli sijoitettu Tulliportinkadun länsipäähän, nykyisen kaupunginteatterin tontille. Tämä suunnitelma kaatui omaan mahdottomuuteensa, rakennelmaan kun oli ajateltu teatteri-, konsertti- ja näyttelytilojen lisäksi fyysisen kulttuurin tiloja, aina voimistelusaleista keilahalliin, ampumaradasta uimahalliin, ravintolasta retkeilymajoitukseen. Kaupungin asettama toimikunta tutki asiaa pari vuotta, ja sai jopa kerätyksi hankkeelle huomattavan määrän rahoitusta, mutta kaupunginhallitus hyllytti asian kesällä 1956.  

Kulttuuritalohankkeesta jäi lopulta jäljelle teatteritalosuunnitelma, johon oli kytketty taidehalli, käytännössä taidemuseo, sillä sinne oli tarkoitus sijoittaa vaihtuvien näyttelyiden ohella myös kaupungin taidekokoelmat. Asian edetessä arkkitehtuurikilpailuun saakka taidehallisuunnitelma oli jo pudonnut tilaohjelmasta pois.Kilpailuohjelmaan jäi huomautus, jossa haluttiin varata mahdollisuus tulevaisuudessa siirrättää korttelin lounaiskulmalla sijaitseva vanhainkoti muualle ja tilalle rakentaa taidehalli osaksi teatterirakennusta.

Kuopioon rakennettavaa uutta kirjastotaloa pyrittiin myös hyödyntämään taidemuseon tarpeisiin, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan Kuopion museossa kirjaston alta vapautuva tila taidemuseoksi.Aikaansaannokset jäivät lopulta vähäisiksi: museon alakertaan tuli näyttelysali,ja uuden kirjaston ala-aulaa päästiin käyttämään pienten näyttelyiden pitopaikkana, kunhan näyttelyseinäkkeet saatiin hankituksi.

 

Kokoelmia, näyttelyitä

Kaupunki oli aloittanut systemaattisen taideteosten hankinnan kohta 50-luvun alussa, tuoden kipeästi kaivattuja työtilaisuuksia kaupungin kasvavalle taiteilijakunnalle.  Kaupungin kokoelmien lukumäärä kasvoi tasaista vauhtia, vuosikymmenen lopulla lukumäärä oli noussut 281 teokseen, kymmenisen vuotta myöhemmin päästiin jo 976 teokseen. 

Puheet taidemuseon perustamisesta saivat uutta puhtia, kun kauppaneuvos Osk.Huttusen jälkisäädös vuonna 1955 kasvatti kaupungin taidekokoelmia 91 teoksella, jotka oli tarkoitettu "Savon taidemuseon aluksi".  Kokoelman teokset asetettiin kaupungintalolle yleisön nähtäväksi, ja Kuopion Taiteilijaseura toimeenpani arpajaiset taidemuseon rakennusrahaston hyväksi.

Vuonna 1966 kaupunki sai uuden huomattavan lisän kokoelmiinsa, kun Helmi Tuhkasen testamenttilahjoitus lankesi kaupungille.  Muitakin testamenttilahjoituksia oli saatu tulevaa taidemuseota varten.  Vuonna 1949 Betty Väänäsen jälkisäädös määräsi taideomaisuutensa Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistykselle, joka sai säädöksen mukaan "ne kokonaan tai osaksi luovuttaa kenties perustettavalle Kuopion taidemuseolle".  Aikanaan Kuopion museot yhdessä saivat teokset osana KLYY:n kokoelmaa.  Sen sijaan Eemil Halosen jäämistö, joka oli luvassa Pohjois-Savon maakunnalliselle taidemuseolle, menetettiin Lapinlahdelle.

Jo ennen Tuhkasen kokoelmien lisäystä kaupungin taideteosten varastointi tuotti päänvaivaa.  Teoksia säilytettiin mm. kaupungin väestönsuojelupäällikön virkahuoneen viereisessä komerossa. Kun teokset jouduttiin siirtämään remontin tieltä pois, niille saatiin varastohuoneeksi Konttisen liiketalon ylimmässä kerroksessa sijainnut entinen Kansalaisopiston rehtorin huone. Jo vuoden kuluttua taideteokset saivat antaa tietä nuorisotyölautakunnalle. Ne päätyivät kirjaston varastohuoneeseen, kunnes 70-luvun alussa kirjaston omien varastotilojen tarve ajoi jälleen osan  kokoelmista mieron tielle.

Näyttelytoiminnan laita ei ollut sen paremmin. Suomen Taideakatemian arvostetut kiertonäyttelyt joutuivat tilanpuutteen vuoksi ohittamaan Kuopion; näin esim. näyttelyt "Taide vapautuu" ja "Nuoria veistäjiä"."Realismi"-näyttelylle taas kävi toisella tapaa kehnosti: kaupungintalon juhlasalin varauksissa tapahtuneen vahingon vuoksi näyttely seisoi useita päiviä pakkauksissaan, ja ehdittiin lopulta ripustaa yleisön nähtäväksi vain neljän päivän ajaksi.

Näyttelyitä järjestettiin milloin minkinlaisiin tilapäistiloihin, halutuin oli kaupungintalon juhlasali, huolimatta siitä, että se tiedettiin huonoksi näyttelytilaksi.Se oli taiteilija Saila Niskasen sanoin "huomattavan epäedullinen tauluille, sillä sali on korkea ja sen toinen pitkä sivu on kokonaan ikkunoina.Salia ei milloinkaan voi järjestää pelkästään näyttelytilaksi, sillä siellä täytyy olla aina kaikki 'rojut', kuten kaupungin lahjataulut ja tuolit näyttelyjenkin ajan paikoillaan.Pahin epäkohta on suuri vuokra ja kallis vahtimestari, jolle täytyy maksaa, tarvitsipa hänen apuaan tai ei."

Kuopion kaupunginkirjasto pääsi uusiin tiloihinsa vuonna 1968, ja samana vuonna kaupunginhallitukselle jätettiin 92 henkilön allekirjoittama aloite, jossa esitettiin Itä-Suomen hovioikeudelta tyhjenevää Konttisen taloa muutettavaksi kiertävien näyttelyiden taidehalliksi.Varsinainen taidemuseohanke tuntui etääntyneen silmänkantaman taakse, joten kuvataidelautakuntakin asettui puoltamaan taidehallialoitetta. Siitä ei ollut apua: Konttisen tilat menivät sosiaalitoimelle.

 

Taidekeskus-hanke

1970-luvun alun taidepoliittisissa puheenvuoroissa synnytettiin ajatus Savon Akatemian tai taidekeskuksen perustamisesta.  Kuopioon haviteltiin taideopetusta, ja näyttelytilojen liittäminen tähän yhteyteen kuulosti luontevalta ratkaisulta. Kuvataidelautakunta esitti: "toimikunnan asettamista tutkimaan taidemuseo-, taidehalli- ja kuvataideinstituuttikysymystä, jotka ovat tarpeen, jotta Kuopion kaupunki voi vuoteen 1980 mennessä lunastaa Huttusen ja Tuhkasen testamenttilahjoitusten vastaanoton yhteydessä annetut lupaukset ja muutenkin saattaa kaupungin kuvataideolot toisten kulttuurialojen kanssa samalle - ja kaupungin kokoa ja palvelutasoa vastaavalle tasolle."

Taidekeskus-toimikunta aloitti työnsä marraskuussa 1973 apulaiskaupunginjohtaja Juhani Koskisen johtamana, muista jäsenistä mainittakoon Kotiteollisuuden koulutuskeskuksen johtaja Anja Tenkama, Ateneumin taidemuseon apulaisintendentti Leena Peltola sekä Saastamoisen säätiön puheenjohtaja Liisa Karttunen.  Saastamoisen säätiön olivat Liisa Karttunen (o.s. Saastamoinen) ja kauppaneuvos Osmo P.Karttunen perustaneet vuonna 1968 yleiseksi kulttuurisäätiöksi, jonka toiminnan yhtenä päämääränä oli suvun keräämän taidekokoelman ylläpito ja kartuttaminen.  Lisää kiirettä toimikunnalle tuotti se, että Saastamoisen Yhtymä Oy:n satavuotisjuhla lähestyi. Optimistisesti uskottiin että tapahtumaa juhlistettaisiin elokuussa 1976 ellei nyt aivan taidekeskuksen harjannostajaisilla, niin ainakin peruskiven muurauksella.Mutta toimikunnan loppuraporttia seurasi hiljaiselo.Uudisrakennushanke oli jäissä, joskin se sisältyi kaupungin 5-vuotissuunnitelmaan.

 

Vihdoinkin taidemuseo

Harvalla riitti enää uskoa taidemuseon perustamiseen, kun apu tuli yllättävältä taholta. Kauppakatu 35:ssä sijaitseva Kansallis-Osake-Pankin vanha konttorirakennus oli jäämässä pois käytöstä, sillä pankki siirsi toimintojaan uuteen liiketaloon.Pohjois-Savon perinnepoliittinen yhdistys r.y. teki kaupunginhallitukselle aloitteen pankkirakennuksen hankkimiseksi kaupungin taidemuseoksi.Asialle saatiin kaikkien ajateltavissa olevien tahojen tuki, aina taiteilijajärjestöistä luottamushenkilöihin.Taidemuseohanke nytkähti vihdoin eteenpäin.

Vuoden 1977 loppuun mennessä oli päästy niin pitkälle, että kaupunginjohtaja O.J.Oksa nimesi hanketta valmistelemaan taidekeskustyöryhmän, johon kuului kaupunginarkkitehti, museonjohtaja, kuvataidelautakunnan sihteeri sekä Saastamoisen säätiön edustus. Työryhmä sai ripeästi esityksensä valmiiksi, mutta taidemuseon muutostöitä hidasti valitusprosessi, jonka pari valtuutettua käynnisti K.O.P.:n kiinteistön kaupasta. 

Tulevan taidemuseon hallintomallista saatiin vielä aikaan lihava riita. Kuvataidelautakunta joutui tappiolle, ja taidemuseo alistettiin Kuopion museon kulttuurihistorian osaston alaisuuteen. Taidemuseo oli vähällä jäädä kokonaan ilman henkilökuntaa, mutta ennen avajaisia saatiin sentään palkatuksi vahtimestari ja lipunmyyjä. Niinikään kuvataidesihteerin sijoituspaikaksi tuli taidemuseo.

Rakennuksen alakerta muutettiin vaihtuvien näyttelyiden halliksi.Edustavin osa Saastamoisen säätiön taidemuseoon tallettamaa kokoelmaa, jonka piti olla n.200 teosta, mutta osoittautui yli puolta suuremmaksi, tuli pysyvänä näyttelynä esille museon toiseen kerrokseen.Taidemuseon hoitoon tulivat myös yli 1000 teokseen kasvaneet kaupungin taidekokoelmat. Taidemuseon tilat K.O.P:n talossa oli tarkoitettu tilapäisiksi, eikä kukaan tullut kyselleeksi kasvunvaraa tulevia aikoja silmälläpitäen. Kuopion taidemuseon avajaismaljoja kohotettiin lopulta 25.huhtikuuta 1980.


FM Tarja Talvitie

Artikkeli kokonaisuudessaan julkaisussa Hetki lyö, Kuopion taidemuseo 20 vuotta. Kuopion taidemuseo julkaisuja 25, Kuopio 2000.

Kuvat: Kansallis-Osake-Pankin rakennus Kauppakadun ja Vuorikadun risteyksessä vuonna 1920 (vas.) ja 1959 (oik.).